Kaunis Catarina Geryjoyn istui yksin linnan katolla. Tyttö oli pakotettu pukeutumaan mustaan, hupulliseen viittaan. Vanhat vaateensa hän oli kuitenkin saanut pitää, kauniin yönsinisen leningin. Ei sillä että vaatteilla olisi Catarinalle mitään väliä. Hänet murhattaisiin kohta, oli aivan samantekevää tehtäisiinkö se hänen ollessa alasti vai pukeutuneena 7 kuningaskukkan parhaaseen silkkiin.
Eilis iltana prinsessa oli kääriytynyt pehmeisiin huopiin ja nukahtanut onnellisena. Aamulla, tytön ollessa syömässä aamiaista juoksi ruokasaliin kyökkipiika. Vanha nainen kertoi silmät säikähdyksestä ammollaan, että kaupunki oli piiritetty. Sotilaita oli monia tuhansia, kertoi nainen ja Mark syöksyi ikkunaan. Kuningas ehti vain vilkaista nopeasti ulos ikkunasta, ennen kuin kuninkaankaartin johtaja syöksyi hänkin saliin askeleet lattiassa kaikuen. ”Heitä on aivan liikaa teidän Armonne, emme pysty voittamaan heitä”, mies sanoi ääni kireänä. Catarina tiesi, ettei komentaja todistaisi pelkoaan, mutta sen saattoi huomata. Miehen kasvot olivat vitivalkoiset, mutta ilme vakaa. Seuraavassa hetkessä miehet jo juoksivat huoneesta ulos. Juokseminen ei sopinut kuninkaan arvolle, mutta juuri silloin ei ollut oikea hetki miettiä semmoista. Kyökkipiika lähti myös ja Catarina jäi yksin huoneeseen. Tyttö tiesi, ettei pystyisi enää syömään palaakaan ruuasta. Niinpä hän meni itse katsomaan ikkunasta ulos. Kyökkipiika oli puhunut totta, miehiä oli kaksi kertaa niin monta kertaa, kuin kuninkaan kaartissa. Heillä ei olisi mahdollisuuksia voittaa.
Kun Catarina oli aikansa katsonut sotilaiden marssimista ja kaupungin muurin tuhoamista, tuli hänen oma palvelijansa huoneeseen. Tyttö juoksi prinsessansa luo ja otti tuota kädestä. Samalla kun he kiipesivät pitkiä kierreportaita linnan suurimman tornin huippua kohti, palvelija selitti kaiken. ”He ovat jo murtatuneet muurin läpi, polttavat juuri tavallisen kansan taloja. Isäsi on lähettänyt sotilaita auttamaan kansaa pakenemisessa. Jokainen muurin, tai sen raunioiden toiselle puolelle astunut, on otettu vangiksi. Jokainen ritari tai kapinoiva on tapettu. Sinut viedään turvaan tämän tornin huipulle. Kuningas yrittää puolustaa parhaansa mukaan sinua ja hoviaan. Siltä varalta, että he pääsevät perille, jätti armollinen isäsi sinulle pienen pullon myrkkyä”, palvelustyttö heilutti pientä pulloa Catarinan edessä. Prinsessa katsoi kysyvästi ja sai pian vastauksen: ”Juot tämän, jos viholliset pääsevät torin huipulle. Se tappaa sinut sillä silmänräpäyksellä, eivätkä he voi kiduttaa sinua”. Catarina nappasi nopeasti pullon palvelijansa kädestä ja hymyili vaisusti.
Kolmen kylmän ja pelonsekaisen tunnin jälkeen, tornin ovea alettiin jyskyttää. Viholliset olivat päässeet kuninkaankaartin ohi! Catarina katsahti palvelustyttöään, joka tutisi. Pikkuruinen myrkkypullo palautui prinsessan mieleen juuri sillä hetkellä. Pullo oli puristunut tiukasti hänen nyrkkiinsä. Nopeasti tyttö avasi nyrkkinsä ja tarkasteli myrkkyä valoa vasten. Juuri silloin ovi räsähti rikki. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Catarina muistanut siitä paljoakaan jälkeen päin. Palvelija nappasi hänen kädestään pullon, joi se sisällön ja kaatui kuolleena maahan. Pelastuksensa menettänyt prinsessa jäi vihollisten vangiksi.
Vihollisten johtaja, lordi Sysimusta tarjosi hänelle paikkaa omasta sängystään. Tyttö vain sylkäisi vastauksensa miehen jalkojen juureen. Lodrin kasvot muuttuivat tummiksi ja vääristyivät vihasta. ”Antaa tytön lentää”, sylkäisi uusi kuningas sanat suustaan ja kääntyi kannoillaan.
Nyt koko uuden linnan väki oli kokoontunut pihalle katsomaan lentävää tyttöä. Muutama orja nousi katolle pakottaakseen prinsessan alas. Heitä ei kuitenkaan olisi tarvittu, koska Catarina ei aikonut vastustella.
Hän käveli ripein askelin katon reunalle ja hyppäsi alas tyhjyyteen.
