Sudet ovat vanhoissa tarinoissa melkein aina pahoja. Nykyään niitä on alettu käyttää tarinoissa myös hyvien puolella. Itse olen ihastunut susiin, koska ne ovat ikään kuin symboleja. Tosin tämä kiintyminen saatta johtua myös siitä, että olen lukenut susia ylistävän kirjasarjan(Noitien taistelu). Trilogia kertoi nuoresta noidasta, joka oli valittu. Hän oli syntynyt susiemon klaaniin, klaaniin jonka toteemieläin oli susi. Näin ollen kirjoihin liittyivät sudet. Toinen syy kiintymiselleni on oma tarinani, jossa päähenkilöllä on lemmikkinään susi. Saatan ehkä alkaa kirjoittaa kyseistä tarinaa tänne, tarina on kuitenkin vielä pahasti kesken.
Susista tuli mieleeni eräs kansio, jonka löysin huonetta siivotessani. Kansiossa oli vanha esitelmäni, joka käsitteli suomen susikantaa. Oli hauskaa tutkia vanhoja papereita, mutta aihe oli surullinen. Esitelmä todisti, että susikanta oli pienentynyt romahtavasti viimevuosien aikana. Se on surullinen uutinen, mutta sitä voi katsoa myös toiselta kantilta. Sudet näet vievät pihoista koiria, koska niiden reviiri on pienentynyt. Itse en oikein osaa ottaa tähän kysymykseen kantaa, koska kallistun kummallekin puolelle. Pidän susista, mutta koirin menettäminen ei ole hyvä asia.
Hankala päätös se varmasti on kaikille(siis kumman puolelle asettua).
Niin, se on kamalaa että sudet on vähentyny Suomessa, varsinkin kun en ole mikään koiraihminen. Mutta silti se on turvallisempaa esim. joillekkin lapsille siellä maalla.
Tarina on silleen kesken, etten oo keksiny vielä kaikille hahmoille nimiä. Oon tosi huono keksiin englannin kielisiä nimiä. Voisin muuten tehä tänne muutaman hahmon esittelyn, liittyen siihen tarinaan…
Mitä se haittaa, että tarina on kesken? Mä en saa omia tekstejäni oikeen millään valmiiks. 😉 Mut joo, se Noitien taistelu trilogia on oikeesti hyvä. Mitäköhän keksit seuraavaks. 🙂